Robottisolu on konejärjestelmä, joka käsittää robotin ja robotin tuotannossa käyttämän automaation sekä muut koneet ja turvalaitteet.

Robottisolu-nimeä käytetään alueesta, jolla robotti toimii. Se koostuu tyypillisesti kolmesta osasta, joita ovat 1) soluun tulevat työkappaleet, 2) robotin työalue sekä 3) solusta lähtevät valmiit työkappaleet.

Mobiilirobotti on robotti, joka pystyy liikkumaan autonomisesti ympäristössään.

Kun robottiin tuoda mobiliteetti, saadaan käytettävyyttä laajettua paljon: äärimmillään käytettävissä on koko ilmatila, maaperä sekä enenevässä määrin myös vesistöt. Hyödylliset mobiilirobotit ovat suunniteltu optimoimaan prosesseja, jotka ovat ihmisille vaarallisia tai toistuvia.

Teollisuusrobotit ovat yleensä suuria, kiinteitä laitteita, jotka ovat suunniteltu paljon tarkkuutta, nopeutta ja voimaa vaativiin tehtäviin. Teollisuusrobotteja on saatavilla useissa eri kokoluokissa. Esimerkiksi käsivarsirobotista on saatavilla malleja, joiden kuormankäsittelykyky on yhdestä kilogrammasta useaan tuhanteen.

Teollisuusrobotit sopivat parhaiten tuotannon toistoa vaativiin prosesseihin, jotka pysyvät samana vuosien ajan ja/tai ovat ihmiselle vaarallisia. Parhaimmat hyödyt näkyvät voimaa, tarkkuutta ja nopeutta vaativissa rutiininomaisissa tehtävissä kuten lavauksessa, kokoonpanossa, konepalveluissa ja hitsauksessa.

Yhteistyörobotit eli cobotit (collaborative robots) ovat pieniä ja ketteriä. Ne ovat suunniteltu ihmisten rinnalle tukemaan ja tehostamaan työprosesseja.

Rauhalliset ja varovaiset cobotit eivät tarvitse ympärilleen turvajärjestelyjä, sillä esteeseen törmätessään niiden liike pysähtyy. Teollisuusrobotin lailla cobotin voi kiinnittää rataan, liikuteltavaan alustaan tai kattoon. Pienen koon ansiosta sen sijaintia voidaan kuitenkin vaihdella huomattavasti vapaammin, eikä se vie paljoa tilaa. Coboteille voi opettaa uusia liikeratoja nopeasti ja ne ovat helposti ohjelmoitavissa ilman kummempaa ohjelmointiosaamista.

Tarttujalla tarkoitetaan robotin työkalua, jolla se voi siirrellä ja käsitellä haluttuja kohteita. Robotteihin on saatavilla paljon erilaisia tarttujia ja niitä voidaan rakentaa kustomoidusti tiettyyn käyttötarkoitukseen. Yleisimpiä tarttujia ovat esimerkiksi alipainetarttujat, magneettiset tarttujat ja sormitarttujat.

Extended Reality eli XR tarkoittaa laajennettua todellisuutta. Se pitää sisällään kaikki ympäristöt, jossa todellinen ja virtuaalinen maailma kohtaavat. Näitä ovat esimerkiksi virtuaalitodellisuus (VR), lisätty todellisuus (AR) sekä niiden välillä yhdistetty todellisuus (MR).

Oikein toteutettuna laajennettu todellisuus voi toimia ihmiselle uutena aistina ihmisen ja teknologian välillä.

XR-kirjainlyhenteessä kirjain X viittaa määrittelemättömään, joten sillä voidaan tarkoittaa mitä tahansa todellisuutta.

Virtuaalitodellisuus eli tekotodellisuus on keinotekoinen ympäristö, joka on luotu tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla.

Virtuaalitodellisuudesta käytetään usein lyhennettä VR, joka tulee englannin kielen sanoista Virtual Reality. Virtuaalitodellisuus voi pyrkiä simuloimaan todellista tai kuvitteellista ympäristöä. Virtuaalitodellisuuden tarkoituksena on kehittää teknologian ja ihmisen välistä ymmärrystä, kommunikaatiota ja turvallisuutta.

Virtuaalitodellisuus on yksi osa-alue laajennetusta todellisuudesta (XR, extended reality).

Augmented Reality eli AR on teknologiaa, joka laajentaa fyysistä maailmaamme lisäämällä siihen virtuaalista sisältöä. AR siis integroi digitaalisesti luodut sisällöt jo olemassa oleviin, fyysisiin tiloihin.

Lisätty todellisuus on yksi osa-alue laajennetusta todellisuudesta (XR, extended reality).

Mixed Reality eli MR tarkoittaa yhdistettyä todellisuutta. Se yhdistää virtuaalisesti ihmisen aistiman todellisuuden ja tietokonegrafiikan luomalla visuaalisia objekteja ja ympäristöjä.

Yhdistetty todellisuus on yksi osa-alue laajennetusta todellisuudesta (XR, extended reality).