Neljä vuotta sitten Probotilla alkoi raikua tarttuva nauru. Se sellainen helposti tunnistettava, kupliva ja välittömästi hyvää mieltä tuova. Tämän naurun mukana tuli toki myös mies. Uusi tiimikaveri Ville, joka aiemman mekaniikkasuunnitteluosaamisensa sijaan halusi päästä kehittymään automaatioasiantuntijaksi. Villen oma innostus ja oppimisen halu oli jo aiemmin kantanut häntä uralla eteenpäin.
”Taidatte olla sellainen propellihattujen firma”, oli joku joskus Villelle todennut, kun hän oli kertonut töistään Probotilla. Ja näinhän se nimenomaan on. Nyt, kun Ville suuntaa jälleen kohti uusia haasteita, on aika puristaa blogiin hänen tarinansa Probotilla. Lue siis, millaista on kasvaa pelle pelottomaksi ja miten positiivinen asenne ja oma kiinnostus voivat olla kouluarvosanoja tärkeämpää.
Kengännauhaa repinyt hiiri kannusti uutta kohti
Alunperin nuori kemijärveläinen Ville Iivari valmistui levyseppähitsaajaksi ja töitä riitti.
– Eniten olen kyllä aina oppinut töissä tekemällä. Sillä lailla oma opinhalu ja kiinnostus on kuljettanut eteenpäin, Ville kertoo.
Ikä ja kokemus auttavat näkemään omat mielenkiinnonkohteet selvemmin. Probotille Ville saapuikin muutamien mutkien kautta. Insinööriopiskelut ammattikorkeakoulussa saivat lähtölaukauksen, kun Ville eräänä päivänä hitsasi kaatosateessa ja huomasi vielä hiiren nakertamassa kengännauhaansa.
– Tuolloin tuli mietittyä, että ei tämä kyllä niin hauskaa ole, Ville muistelee nauraen.
Valmistuttuaan naurava kulkurimme suuntasi heti töihin ja sai mekaniikkainsinöörin pestin.
– Jossain vaiheessa minusta alkoi kuitenkin tuntua, että haluan vielä enemmän. Halusin oppia tekemään liikkuvia laitteita.
Siitä ei sitten mennytkään enää pitkään, kun Villen nauru alkoi raikaamaan Probotin toimistolla.
Mekaniikkasuunnittelijasta automaatioasiantuntijaksi
Vaikka Ville oli jo Probotille saapuessaan ammattitaitoinen mekaniikkasuunnittelija, hän toivoi kehittyvänsä uudessa työssään automaatioasiantuntijaksi. Villen työssä oppimisen taidon puolesta kertookin paljon se, että meille tulessaan Ville oli viimeksi koodannut opiskeluidensa aikana. Periksiantamattomuus ja huumori ovat kuitenkin vieneet häntä aina eteenpäin.
– Olen kriittinen itseäni kohtaan ja haluan aina varmistaa, että laite toimii kuten sen kuuluu. Sitten voin olla tyytyväinen. Asioita ei kuitenkaan pidä ottaa liian vakavasti. Joskus pitää vain nauraa, niin asiat saavat oikeat mittasuhteet, Ville vinkkaa.
Villen ammatilliset tavoitteet Probotilla ovat täyttyneet, ja laajaa asiantuntemusta on kertynyt erityisesti juuri logiikkakoodauksesta. Yksi hänelle itselleen mieleenpainuvimmista projekteista on ollut RFID-tunnisteiden käsittelysolu, jonka logiikkakoodaus on täysin Villen käsialaa. Tähän robottisoluun pääset edelleen tutustumaan referensseissämme täältä.
– Myös pussitus- ja ompelusolun PLC-ohjelmointi oli opettavaista. Eräässä toisessa projektissa ruuvaussyklin tekeminen robotiikalla antoi lisää luottamusta omaan tekemiseen. Lisäksi olen oppinut paljon lisää siitä, miten laitteet kommunikoivat keskenään sekä miten sähkökomponentit ja -anturit toimivat.
Ville on työskennellyt Probotilla viime kesästä asti Juntikan Janin vetämässä tiimissä. Janin mukaan Villen osaaminen on todella laaja ja siihen kuuluvat esimerkiksi konenäkö, robottikoodaus, PLC-koodaus, systeemisuunnittelu, mekaniikkasuunnittelu ja laiterakennus. Muiden projektien ohella he ovat tuuskanneet yhdessä ainakin 18 robottisolua valmiiksi maailmalle.
– Ville on vähän sellainen sveitsiläinen linkkuveitsityyppinen kokonaisratkaisu, joka pystyy mihin vaan. Ehkä se on jotain lapin miehen tervettä itseluottamusta, että ajattelee osaavansa kaiken ja jos ei vaikka osaakaan, niin ei kerro kenellekään ja sen ku vaan tekasee pois, Jani kertoo pilkettä silmäkulmassa.
Propellihattufirma
Villen mielestä Probotilla parasta on ollut se, että samassa projektissa on saanut olla mukana alusta loppuun saakka. Villen mukaan se on oikeastaan aika poikkeuksellista. Hän on päässyt rakentamaan laitteita alusta asti siihen pisteeseen, että ne liikkuvat ja tekevät tuottavaa työtä. Lisäksi projektit ovat olleet hyvin monipuolisia.
– Täällä tehdään semmoisia Pelle Peloton -juttuja, joissa joutuu aina keksimään jotain uutta. Ratkaisuja kehitetään todella monimutkaisiin haasteisiin, joihin kaikki eivät todellakaan kykene. Helppoja projekteja ei yleensä tule, Ville toteaa hymyillen.
Probotilla Ville on saanut tehdä samoja juttuja, mitä hän tykkää tehdä harrastuksenaankin.
– Työ ei ole tuntunut edes työltä, kun olen saanut tehdä sitä, minkä parissa tykkään värkätä kotonakin.
Ville korostaa koko Probot-tiimin osaamisen korkeaa tasoa.
– Probotilla on todella paljon osaamista eri laitteisiin ja tiimi pystyy rakentamaan todella erikoisiakin juttuja. Se on tiimin vahvuus. Jos itsellä heräsi kysyttävää esimerkiksi konenäköasioista, mekaniikkasuunnittelusta, sähköhommista tai vaikka KUKA-roboteista, niin mieleen tuli välittömästi myös tyyppi, jolta saisin varmasti vastauksia.
Hyväntuulisuuden salaisuus
Probotilta Ville jää kuitenkin eniten kaipaamaan työkavereitaan, mutta ei se mitään, niin jäämme mekin ikävöimään Villeä. Villen kanssa yhdessä koettuja hetkiä muistellessa lähes kaikki työkaverit mainitsivatkin poikkeuksetta parhaimmiksi muistoiksi Villen naurun. Tiimiläisten mielestä hän on se tyyppi, joka nauraa usein kyyneleet silmissä, ja jonka positiivisuus tarttuu muihinkin. Alihankkijatkin kuulemma jo tunnistavat Villen pelkän naurun perusteella.
– Ville on lähestulkoon epäilyttävän iloinen. Hän on aina valmis auttamaan muita, ja jotenkin kummasti se muiden auttaminen ei edes viivästytä hänen omia töitään. Eli aivan ihme ukkeli, Jani tiivistää.
Probotin markkinointitiimikin jää kaipaamaan Villen iloista hymyä, joka ei sula kamerankaan edessä. Toivottavasti tämä lähes Elastisen tasolle yltävä taito saa Villen tulevassakin työpaikassa ansaitsemaansa arvostusta.
Kun Villeltä utelee hymyn ja hyväntuulisuuden salaisuutta, hän jää virnistellen miettimään, olisiko syy siinä, että hän aina ennen söi aamupuuronsa kylkeen kananmunan. Nykyään puuroa ei kuulemma juuri tule syötyä, joten oletamme, että kun altistus on kestänyt tarpeeksi kauan, vaikutus on jäänyt pysyväksi.
Muussit seinillä
Probotin robotiikkaprojektit ovat kuljettaneet Villeä ympäri Suomea ja myös kotimaan ulkopuolelle jopa Ameriikkoihin asti. Eräs pitkänmatkanreissu on jäänyt Villelle erityisen hyvin mieleen, kun matkan toiseksi viimeisenä päivänä kymmenpäisen robottikatraan jokainen yksilö oli alkanut yhtäkkiä tekemään omiaan.
– Eipä siinä auttanut muuta kuin pysyä rauhallisena ja tehdä korjaukset. Kaikki laitteet saatiin kuitenkin lopulta toimimaan ja ehdin alkuperäiselle lennolleni, Ville kertoo.
Toinen Villen mieleen noussut vähän hauskempi sattuma tapahtui Probotin omalla hallilla, kun erään asiakkaan robotti oli niin sanotusti heittänyt muussit seinille.
– Kaikenlaista sitä on kyllä näiden vuosien mittaan sattunut, kun olen saanut olla niin monessa haastavassa projektissa mukana, Ville virnistää.
Ei niin kauas, etteikö kahville pääsisi
Nyt Ville kuitenkin ripustaa Probot-hupparin naulaan ja siirtyy ensi viikolla uusien haasteiden pariin.
– Sattui löytymään itselle niin sopivaa hommaa, että ajattelin lähteä kokeilemaan siipiäni. Kyllä elämässä pitää välillä ottaa riskejä ja uskaltaa tarttua uusiin haasteisiin. Mutta asun tässä niin lähellä, että tulen kyllä joku päivä käymään kahvilla, Ville hymyilee.
Uuden oppiminen on Villelle intohimo. Uuden työn lisäksi oppiminen saattaa jatkua myös koulun penkillä. Ville suoritti joku aika sitten yliopiston siltaopinnot tietotekniikan puolella. Nyt hän vielä jännittää, avautuvatko ovet myös diplomi-insinöörin opintoihin myöhemmin tänä vuonna.
– Ville on yhteisten vuosien aikana kehittynyt huimasti! Ei olekaan ihme, että hänestä on tullut haluttu kaveri tällä kylällä. On aina yhtä haikeaa päästää hyvä tekijä menemään, mutta se on osa kehitystä. Villelle tarjoutui hieno tilaisuus laajentaa osaamistaan entisestään. Odotamme vielä joskus kuulevamme Villen naurua meidän kahvikoneen suunnalta, toimitusjohtajamme Matti toteaa haikeana.
Probot-tiimiin jää nyt hersyvän naurun kokoinen aukko. Ville kuitenkin käski meitä pitämään lippua korkealla ja huumoria yllä.
– Ei se oo niin vakavaa, Ville muistuttaa.
